perjantai 12. huhtikuuta 2019

620. Paranoidi optimisti

Nokia ja sen matkapuhelimet on ollut Suomelle ylpeys ja tietynlaisen taloudellisen nousukauden kiteytys. Kun Nokia niistä luopui oli se yhden aikakauden loppu. Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan kirja kertoo näistä kohtalokkaista viimeisistä vuosista ja miksi tähän ratkaisuun päädyttiin. Kirja on myös varoittava kertomus niistä virheistä mitä Nokiassa tehtiin pitkin 2000-lukua. Yrityskulttuuri muuttui liikaa, kritiikki tukahdutettiin, vastustajia aliarvioituun ja ennen kaikkea ei nähty sitä ettei puhelimen tekniikka määritä tulevaisuutta vaan se mitä ohjelmistoja siihen saa. Nokian oma ohjelmisto (symbian) oli liian vanhanaikainen verrattuna applen käyttöjärjestelmään tai androidiin. Itsestäni tämä oli kyllä ihan luonnollinen kehitys, kun ajattelee PC:n kehityskaartakin. Ihme ettei tälläistä osattu nähdä.

Kirjan alkuosa käsitteli menneisyyttä ja Microsoft kauppoja. Loppuosa keskittyi Nokian tulevaisuuteen ja verkkovalmistaja Alcatel-Lucentin ostoa. Näistä kaupoista johtuen kirjassa onkin paljon juuri yritysneuvotteluja koskevia asioita. Oli muutenkin mukavaa vaihtelua lukea yrityskirja suhteellisen tuoreista tapahtumista. Yleensä ihmisten mielenpahoituksen estämiseksi teokset julkaistaan vuosia myöhemmin.




perjantai 5. huhtikuuta 2019

619 Hakaristin ritarit

Andre Swanströmin teos hakaristin ritarit on melko moniulotteinen lukukokemus. Teos keskittyy kertomaan suomalaisista sotilaista, jotka palvelivat Saksassa toisen maailmansodan aikana waffen-SS:n riveissä niin kutsutussa "panttipataljoonassa".

Kirjan tarkoitus on tutkiskella aiemmin ilmestyneiden historiatutkimusten ja teosten faktoja. Teos keskittyy paljon kritisoimaan aiemmin ilmestynyttä Mauno Jokipiin teosta, mikä on pitkään ollut ainoa kattava historiikki kyseisestä yksiköstä. Muita sivujuonteita on todistelu sotilainen kytköksistä IKL:ään tai muihin ajan äärioikeistoliikkeisiin. Uskontoa myös käsitellään paljon. Sinällään teoksen punainen lanka ehkä hieman katoaa.

Itse pidän hyvin todennäköisenä ns. divisioonan miesten syyllistyneen tai joutuneen osallistumaan sotarikoksiin. Etenkin kun heidät on hajasijoitettu pitkin divisioonaa saksalaisten ja muunmaalaisten joukkkoon. Lisäksi hyökkäysvaihe oli tunnetusti melko raaka ja kaoottinen. Valloitetuissa paikoissa on helposti voitu käynnistää pikaisia teloituksia ja ns. "puhdistus toimenpiteitä". Vaikka sotilaat eivät ehkä olisi halunneet osallistua tapahtumiin ja pitäneet niitä vastenmielisinä. Uskon kuitenkin joukkopaineen varsinkin vieraassa ympäristössä olleen sen verran merkittävä, että tälläisiin tekoihin on voitu sortua hyvin todennäköisesti.