Andre Swanströmin teos hakaristin ritarit on melko moniulotteinen lukukokemus. Teos keskittyy kertomaan suomalaisista sotilaista, jotka palvelivat Saksassa toisen maailmansodan aikana waffen-SS:n riveissä niin kutsutussa "panttipataljoonassa".
Kirjan tarkoitus on tutkiskella aiemmin ilmestyneiden historiatutkimusten ja teosten faktoja. Teos keskittyy paljon kritisoimaan aiemmin ilmestynyttä Mauno Jokipiin teosta, mikä on pitkään ollut ainoa kattava historiikki kyseisestä yksiköstä. Muita sivujuonteita on todistelu sotilainen kytköksistä IKL:ään tai muihin ajan äärioikeistoliikkeisiin. Uskontoa myös käsitellään paljon. Sinällään teoksen punainen lanka ehkä hieman katoaa.
Itse pidän hyvin todennäköisenä ns. divisioonan miesten syyllistyneen tai joutuneen osallistumaan sotarikoksiin. Etenkin kun heidät on hajasijoitettu pitkin divisioonaa saksalaisten ja muunmaalaisten joukkkoon. Lisäksi hyökkäysvaihe oli tunnetusti melko raaka ja kaoottinen. Valloitetuissa paikoissa on helposti voitu käynnistää pikaisia teloituksia ja ns. "puhdistus toimenpiteitä". Vaikka sotilaat eivät ehkä olisi halunneet osallistua tapahtumiin ja pitäneet niitä vastenmielisinä. Uskon kuitenkin joukkopaineen varsinkin vieraassa ympäristössä olleen sen verran merkittävä, että tälläisiin tekoihin on voitu sortua hyvin todennäköisesti.
