6/12

En ole koskaan aiemmin Ilkka Remeksen teoksia lukenut vaikka toki kirjailijan nimi on tuttu ja jonkinlainen käsitys on hänen kirjojen aihepiiristä. Päätin vihdoin tarttua nyt Remekseen ja valitsin luettavaksi 6/12 teoksen. Osittain sen takia, että tästä on käsittääkseni myös elokuva tulossa.

Kirjan tapahtumat kertoo kuinka Serbialaistaustaiset henkilöt ottavat panttivangiksi linnanjuhlien väen osittain poliittisen ja osittain rahallisen motivaation takia. Tapahtumia ja juonenkäänteitä kirjassa riitti. Tälläisessä jännityskirjallisuudessa kyllä itseäni aina hieman häiritsee, että tietyt asiat tuntuvat aina hieman epärealistisilta tai taustoja ei tarpeeksi avata. En tiedä onko kirjailijalla jotain poliittisia ambitioita koska myös NATO asiat ovat vahvasti pinnalla.

Voin hyvin kuvitella jatkossakin lukevani Remeksen kirjoja.

Kesän lukemista

Kesällä ja kesälomalla tuli luettua muutamia teoksia. Henry Millerin teoksista luin Kravun kääntöpiiri ja kauriin kääntöpiiri. Dostojevskiltä luin idiootti teoksen. Lisäksi tuli luettua uusi sininen meri kirja.

Tigerilla itärintamalla

Alfred Rubbel toimi toisessa maailmansodassa itärintamalla vaununjohtajana johtaen maineikasta Tiger panssarivaunua 503 panssaripataljoonassa. Kirja on hänen viimeisinä vuosina tekemä muistelmateos, jota on hieman paisuteltu lisäliitteinä. Valitettavasti kerrottavaa on yllättäen melko vähän ja paikoitellen tylsine liitteineen teos on hieman kömpelöä ja rönsyilevää luettavaa.

Historiasta kiinnostuville kuten allekirjoittanut on teoksessa paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia mm. itseni yllätti kuinka paljon hän ehti olla sodan aikana koulutuksessa ja uudelleen järjestelyissä. Mieleeni jäi myös hyvin kertomus sodan viimeisistä hetkistä ja tapahtumista. Jäin kuitenkin teoksen lukemisen jälkeen pohtimaan et varmasti meheviä yksityiskohtia ja juttuja olisi voinut olla enemmänkin.

Merkillinen Mauno

Merkillinen Mauno on usean kirjoittajan kokoelmateos presidentti Mauno Koivistosta, missä tarkastellaan hänen elämää eri aiheiden kautta. Jokaisella kirjoittajalla on jokin yleensä hänelle tuttu aihealue. Kirjoittajina on tunnettujakin nimiä mm. Paavo Lipponen, Juhani Kaskeala, Eero Huovinen ja Tarja Halonen.

Osaltaan loputtomana pohtijana ja arvoituksellisena persoonana tunnettu Mauno Koivisto on itselleni lähemmin tutuksi tullut YLE:n 10 osaisesta sarjasta, jota juonsi Jari Tervo. Osittain samoja aihealueita myös kirjassa käydään läpi. Parhainta antia kirjassa on mielestäni mm. Ilkka Taipaleen kirjoittama osio koskien rauhanajattelua ja Eero Huovisen osuus koskien uskontoa.

Hermann Göring nousu ja tuho

Voisi luulla natsijohtajien ja kaikkea kolmanteen valtakuntaan liittyvän olevan jo puhkikuluttu aihe, mutta koko ajan pukkaa uutta teosta. Marginaalisen aihepiirin sijaan tämä teos tarttui yhteen tunnetuimpaan natsijohtajaan Hermann Göringiin. 

Itselleni oli Göring joten kuten tuttu, mutta kirjasta löytyi silti paljon uusiakin asioita. Ennestään tiesin Göringin olleen melko huono luftwaffen johtajana ja antaneen lukuisia katteettomia lupauksia. Lisäksi lääkeriippuvuus ja mahtipontinen mieltymys taiteeseen ja pukuihin oli tiedossa. Uutta oli kuitenkin Göringin rooli ulkopolitiikassa kolmannen valtakunnan alkuaikoina ja muu merkittävä työ puolueelle.  Yllättävää oli myös kuinka etäinen ja paitsiossa Göring oli sodan viime vuosina suhteessa Adolf Hitleriin ja muuhun kolmannen valtakunnan johtoon. Ollessaan hetken aikaa ainut elossa oleva merkittävä natsijohtaja sodan lopussa onnistui hän hieman kasvattamaan mainetta ja asemaansa historiakirjoituksen silmissä.

Siipirikkoiset

Siipirikkoiset on Seppo Jokisen uusi dekkari komisario Koskinen sarjaan. Tarkkaan ottaen vuodesta 1996 asti on joka vuosi julkaistu uusi osa.

Kirja alkaa lintubongareiden löytämällä ammutulla ruumilla, jolla on taskussa komisario Koskisen osoite. Sattumoisen kuollut mies löydetään läheltä Koskisen kotia. Tällä kertaa on luvassa muutamia yllättäviäkin ratkaisuja. Ehkä vähän liiankin yllättäviä ja keksittyjä. Aiempien osien tapaan on mukana myös tuoreita yhteiskunnallisia aiheita kuten nuorten syrjäytyminen. Dekkarissa oli myös muutamia yksityiselämän sivujuonteita ja muita sivukähmäröitä. Tuntui ehkä hieman oudolta, että ne jää lopulta melko auki En tiedä jatketaanko niistä seuraavissa osissa.

Luvattu maa

Barack Obaman luvattu maa on ensimmäinen osa hänen elämänkerrassaan. Kirjan alkupuolisko käsittelee Obaman nuoruutta, politiikan alkua ja kampanjointia. Kirjassa loppujen lopuksi yllättävän vähän käytetään näihin asioihin. Vain muutamia satoja sivuja. Osittain tämä voi johtua siitäkin, että Barack Obaman nousu aina presidentiksi asti oli verrattain nopea. 

Mielenkiintoisinta antia oli alkupuolella ehdottomasti vaalikamppailusta kertovat tarinat. On hämmästyttävää kuinka isoilla kierroksilla ja satsauksilla Yhdysvalloissa kampanjoidaan. Kirja päättyy Osama Bin Ladenin kuolemaa ennen toisen kauden alkua ja jatkokauden kampanjointia. Hieman teoksessa pohjustetaan Yhdysvaltojen kahtiajakautumista, Donald Trumpia ja republikaanipuolueen jarrutuspolitiikkaa missä ei yhteistyötä haeta.

Vaikka Obama ei ihan yksistään ole teosta kirjoittanut, niin hänen aiempi kirjoitustausta kuitenkin näkyy ja tuntuu hyvin teoksessa. Teos ei ole ihan puisevaa irrallista kerrontaa.

Kaksi tietä kannakselle

Jani Mäkivallin teos kaksi tietä kannakselle on hieman perinteistä poikkeava sotakirja. Veriset taistelut ja Reino Lehväslaihomainen korpien raakuus jäävät tällä kertaa sivuosaan. Pääosassa on kaksi sotilasta joiden taustat ja roolit sodassa ovat hieman poikkeavia. Toinen on radistikersantti ja toinen taas kommunistitaustainen entinen vanki. Lisäksi mukana on vahvasti myös molempien naispuolisot. 

Kirjassa on paljon todellisia historian yhtäläisyyksiä mm. Stella Polaris operaatioa ja rangaistusvankien erillispataljoona 21:stä jota johti Nikke Pärmi. Jokin aika sitten luin teoksen radiotiedustelusta ja koodienmurtamisesta sodan aikana. Tässäkin teoksessa sitä osuvasti sivuutetaan, vaikkakin pidän ehkä hieman tarinaa PQ18 saattueen tietojen kaappauksesta kaukaa haetulta suhteessa teoksen radiokersantin rooliin. Jotkut sotahistoriaan perehtyneet lukijat voivat pohtia oliko Viipurin kellarissa oleva eversti Armas Kemppi.

Veden varaan

Muistan lukeneeni Jussi Marttilan Veden varaan teoksesta arvostelun aiemmin muistaakseni Helsingin sanomista ja silloin jäi takaraivoon mielikuva erittäin kiinnostavasta dekkarista. Nyt vihdoin sain kirjan käsiini ja esikoisteokseksi olikin erittäin hyvä. Jo senkin takia, että tuli päivässä luettua teos.

Kirja kertoo kadonneista henkilöistä joiden ruumiit löytyvät Aurajoesta. Tämä onkin ollut paikallinen urbaanilegenda pitkään. Kirjan tapahtumat alkavat jo useamman vuoden takaa katoamisista 2000-luvun alusta ja jatkuvat pitkälle 2010-luvulle. Yksityisetsivä Janatuinen erikoistuu katoamisiin ja saakin niistä useimmat tutkittaviksi. Kaikissa katoamisissa jää jokin painamaan hänen mieltänsä. Kerronta on mukavaa tapaus kerrallaan ja juoni tihentyy siten loppua kohden. Ainoastaan lopun tapahtumat menivät mielestäni vähän liian nopeasti. Lisäksi moitteita voisi antaa muutamista kliseistä.

1991 Mustien joutsenten vuosi

1991 mustien joutsenten vuosi on entisen pääministerin Esko Ahon muistelmateos vuodesta 1991, joka oli monelta kantilta katsottuna dramaattinen vuosi 90-luvun laman suhteen. Saman vuoden aikana Neuvostoliitto romahti ja Suomen talous romahti. Jonkin verran kirjassa käsitellään edeltäviä vuosia, mitkä johti Neuvostoliiton romahtamiseen. Samoin Suomen talous oli jo menossa huonompaan suuntaan 1990, mutta lähestyvät vaalit jäädyttivät poliittisen tahtotilan. Lopputulos on monen sattuman tsunami.

Pientä näpäystä tulee myös AY-liikkeen suuntaan. SAK olisi ollut valmis palkan alanneuksiin, mutta metalliliitolla ja akt:lla ei ollut halua alentaa palkkoja. Tämä osaltaan johti lopulta devalvaatioon ja monen yrityksen konkurssiin.

Hieman kirjassa tarkastellaan myös nykyistä korona tilannetta ja elvytystä. Aho painottaa, että 90-luvulla olisi otettu velkaa enemmänkin, mutta sitä ei saannut. Toisaalta myös velan korot piti huomioida ettei se taakka käy liian isoksi tuleville sukupolville. Nykyhallitus saakin nauttia edullisesta ja runsaasta velanotosta.

Pultava

Mielellään lukisi useimmitenkin hyviä historiaan meneviä kirjoja, jotka kertoo muusta ajasta kuin ihan viime vuosisadasta. Peter Englundin Pultava olikin varsin mielenkiintoinen kirja tuttavuus. Kirja kertoo Pultavan taistelusta joka käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä Ukrainassa 1700-luvun alkupuolella. Kirjassa tapahtumat käydään läpi lähinnä ruotsalaisten kokemuksien kautta. Mielenkiintoista on myös se, että taisteluun otti osaa paljon suomalaisiakin Ruotsin riveissä.

Kirja on ajoittain hieman surkuhupaisankin oloinen sotaseikkailu, joka päätyy pieneen Ukrainalaiseen paikkakuntaan. Pitkän itä-Euroopan läpi menevän ajojahdin jälkeen ruotsalaiset janoavat kohdata vihdoin venäläiset isossa taistelussa. Taistelukuvauksen lisäksi kirjassa kuvaillaan paljon armeijan arkea mm. upseereina toimivia aatelisia ja tavallisia armeijan sotilaita. Silmiin pistävää kirjassa on monet melko raaahkot kuvailut noilta ajoilta miltä vammat tuntuivat, mikä oli haavoittuneiden kohtalo ja miten sotavankeja kohdellaan. Toisinaan on kuvailuja ylemmän aatelisten upseereiden herrasmiessäännöistä, vaikka niidenkin suhteen sodassa luovia ollaan.

 

Syvään päähän

Entisen sinisten ja perussuomalaisten ministerin Jari Lindströmin teos syvään päähän muistelmani on siitä mielenkiintoinen, että tapahtumat ovat suhteellisen tuoreita. Ei ole poliittisiamuistelmia 20-30 vuoden takaisista tapahtumista. Lindström toimi Sipilän hallituksessa työministerinä ja hetken myös tuplasalkullisena oikeusministerinä. Ministerikausi onkin kirjan mielenkiintoisin osio. Pidin myös paljon siitä, että kerrottiin toiminnasta asioiden taustalta ja millaista arki on eduskunnassa. Lindström myös kertoi avoimesti työuupumuksesta ministeripestissä. Kausi työministerinä avasi lisäksi entiselle luottamusmiehelle paljon työnantajaleirin ja yhteisen edun näkemyksiä. 

Mielestäni Lindström sai kohtuuttomasti lokaa aikoinaan kiky:stä ja myös siirtymisestä sinisiin. Kirjassa käsitellään tätä viime vuosien kohua paljon ja siitä seurannutta perussuomalaisten hajoamista. Ajoittain kirjassa myös paljon katkeran oloista tekstiä ja hieman tuntuu siltä, että Lindström valuu arvostelijoiden tasolle. Selvästi molemmissa leireissä on ollut omat kipupisteensä. Riitoja oli myös paljon paikallistoiminnassa ja niitäkin kirjassa käsitellään.

Mainitsemisen arvoista on muistelman alkuosan kertomukset, kuinka kotikutoista ja omalla tavalla lämminhenkistä perussuomalaisten toiminta alkupuolella oli. 

Kone

Hiljattain tuli yle puheelta kuunneltua ohjelmaan elämänkertojen takana. Yhdessä jaksossa käsiteltiin John Simonin kirjoittamaa teosta "Koneen ruhtinas", joka kertoi Pekka Herlinin elämästä. Jaksossa myös sivuttiin Koneesta tehtyä historiikkia. Tästä hieman innostuneena päätin kyseisen teoksen lukea.

Karl-Erik Michelsenin Kirjassa käydään läpi Koneen historiaa neljän eri sukupolven kautta. Kone yhtiön vahvasti linkittyy sen pääomistajiin Herlinin sukuun. Ensimmäisenä oli Harald Herlin, jota seurasi Heikki Herlin. Lopuksi oli yhtiön vahvasti kansainvälistänyt Pekka Herlin ja nykyinen pääomistaja Antti Herlin. Kirjassa myös käsitellään hieman Herlinien mielenkiintoa maanviljelyksen suhteen.

Brittifutis

Saku-Pekka Sundelin kirja Brittifutis nimenmukaisesti keskittyy Englantilaiseen jalkapalloon. Mitään tarkkaa agendaa kirjalla ei ole. Se kertoo löyhästi jalkapallon historiasta Englannissa ja sen eri vaikutuksista yhteiskuntaa. Tietysti kirjassa käydään läpi satunnaisesti eri seuroja, jalkapalloilijoita ja tarinoita. Kun on puhe Brittifutiksesta ei kannattajia voi sivuuttaa. Historiasta tuttua Englantiin erityisesti yhdistettyä lieveilmiötä nimeltä jalkapallohuliganismi käsitellään myös. Samoin Englantiin yhdistettävä kovaotteinen jalkapallo yksinkertaisineen pitkä pallo päätyyn taktiikoineen.

Suomen osuus kirjassa käsittelee Suomalaisia pelaajia Englannin kentillä. Lisäksi myös Suomalaisten erityistä suhdetta juuri Englantilaiseen jalkapalloon. Miksi Englanti? Miksi ei Saksa? Historiasta veikkauksista ja lauantain TV-lähetyksistä löytyy ehkä ne uskottavimmat selitykset, miksi monen Suomalaisen suosikki on juuri Englantilainen seura. 

Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä

Kirjastosta tarttui matkaan suhteellisen tuore Seppo Keräsen kirja Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä. Kirjassa käydään läpi Kekkosen elämänkaari ja poliittiset liikkeet. En kyllä tiedä mistä kirjan nimi juontaa. Kirja enempi tuntuu olevan Kekkosen poliittinen elämänkerta ja sivulauseessa mainitaan aina, että henkilöllä jäi tästä hampaankoloon Kekkosta vastaan jne. Ei ainakaan tunnu mitenkään normaalia elämänkertaa enempiä olisi vihamiehiä esitelty. Sinänsä kirja oli ihan mukavaa luettavaa Kekkosen elämästä politiikan kannalta. Ainoastaan se yksityiselämä jäi pois.

 

Mandela - virallinen elämäkerta

Nelson Mandelan lähes myyttinen elämä on pitkään kiehtonut ja päätin vihdoin tutustua siihen elämänkerran kautta. Tarjolla olisi ollut myös hänen oma aiempi teoksensa Pitkä tie vapauteen, mutta laajemman näkökulman ja ehkä kritiikin kannalta valitsin myöhemmin tehdyn Anthony Sampsonin teoksen.

Kirjassa käydään läpi miten Mandelan elämän lähtökohdat, opetukset ja myöhemmät koettelemukset ovat vaikuttaneet häneen ihmisenä ja myös hänen näkökantoihin. Tietysti Mandela ei ole mitään ellei ANC puoluetta ja Etelä-Afrikan Apartheid järjestelmää käytäisiin läpi. Kirjan kautta tuli hyvin tutuksi Etelä-Afrikan historia, mikä olikin monitahoisempi, kuin omissa mielikuvissa ajattelin. Mitä Mandelasta opin, niin hän oli myös hyvin kiinnostunut "vihollisistaan" ja aidosti halusi ymmärtää vastapuolen valkoisia Afrikaaneja mm. tutustumalla heidän kulttuuriin kielen ja kirjallisuuden kautta. Mikään supermies pyhimys Mandela ei kuitenkaan ollut, vaan ihan tavanomainen kuolevainen.

Odotin kirjalta hieman enempi kritiikkiäkin, mutta sitä oli hyvin vähän. Kirjan tekijä on liian läheinen ollut Mandelan kanssa ja kenties myöhemmät teokset katsovat asioita myös kriittisemmin.

Mannerheimin päämaja ja 5 am club

Mikko Karjalaisen teos Mannerheimin päämaja käsittelee sodanajan johtoesikuntaa kolmen sodan ajan. Koska aihe on laaja käydään siinä läpi vain pääpiirteitä ja lähestytään näkökulmaa Mannerheimin näkökulmasta. Teoksessa tuleekin hyvin ilmi, että päämaja oli aina rakennettu Mannerheimin ehdoilla.

Olisin toivonut, että teoksessa olisi enempi kerrottu vähemmän tunnetuista ihmisistä päämajassa ja kenties sen arjesta olisi löytynyt enempi hauskoja tarinoita ja sattumuksia. Teoksessa käydään myös läpi tunnettua aihetta, mitä päämaja tiesi tulevasta kesän 44 puna-armeijan suurhyökkäyksestä ja miten siihen oli valmistauduttu. 

Robin Sharman 5 am club kirjaan olin aiemmin törmännyt monissa blogeissa ja podcasteissä. Luulin sisällön olevan siltä osin tuttu ja vähän mietin kannattaako kirjaa lukea. Oli oikeestaan iso yllätys kirjan tarinallinen tapa kertoa ja kuinka vähän loppujen lopuksi siinä käydään läpi sitä kirjan tunnetuinta antia eli aamun voittajatuntia. Siinä mielessä kirja oli positiivinen yllätys.

Torakat

Luin aiemmin Jo Nesbon lumiukko kirjan ja kiinnostuin todella Nesbon Harry Hole dekkarisarjasta. Torakat on kirjasarjan toinen osa ja sijoittuu Thaimaan Bangkokiin. Tiettävästi myös kirjailija itse asui jonkin aikaa Thaimaassa ja tämä tuntuu myös kirjan kuvauksissa.

Norjan melko tuore Thaimaan suurlähettiläs murhataan ja etsivä Harry Hole lähetetään selvittämään tapausta. Melko pian selviää, ettei tapaus ole kovin yksinkertainen ja asiaan on sekaantunut monia hämäri tahoja. Auktoriteettivastaisen ja jossain määrin alkoholisoituneen Harry Holenkin lähettämiselle oli ylimmällä johdolla omat tarkoituksensa. Odotettavissa on Nesbon tapaan monia yllättäviä käänteitä.

Viime aikojen lukemisia

Viime aikoina on tullut luettua seuraavia kirjoja:

George R.R. Martinin teos "Kuninkaiden koitos" on toinen osa "Tulen ja jään laulu" kirjasarjaa. Parhaiten sarja tunnetaan nykyään Game of Thores TV-sarjasta.

Vaikka olen TV-sarjan nähnyt on kirjaa silti ollut viihdyttävä lukea. Poikkeamia myös TV-sarjaan on tässä vaiheessa havaittavissa ja mikäli oikein olen ymmärtänyt, niitä on jatkossa yhä enemmän.

Ajatus lukea John O Brien teos "Leaving Las Vegas" tuli Kivesveto Go Go nimisen punk yhtyeen biisistä Las Vegas. Kyseisessä kappaleessa lauletaan "lue leaving las vegas ja kaikki päättyy idylliin". Pakkohan se oli selvittää kyseinen kirja ja lukea se läpi. Päihteiden käytön ja elämän rikkoinaisuuden turtuinen kirja päättyi melko surulliseen idylliin. Myös kirjailijan ura koki lopun oman käden kautta.

Eeva Joenpellon "Tuomari Mūller hieno mies" teoksen lukeminen myös käynnyt usein mielessä. Ei turhaan tämä voittanut vuonna 1994 Finlandia palkintoa.

Teflon bible

Harvoin saa käteensä näin järkälemäisen kirjan kotimaisesta yhtyeestä. Ei turhaan teoksen nimessä ole viittausta raamattuun. Hippo Taatilan kirjoittama Teflon bible on tarina Teflon Brothers yhtyeestä ja sen jäsenistä. Kirjan tarina alkaa melko kaukaa, ajasta paljon ennen Teflon Brothersia. Kirja on myös tavallaan pieni läpileikkaus suomirapin kehityksestä 2000-luvun alun ekan aallon (Fintelligens, Kapasiteettiyksikkö, Pikku G) jälkeisestä ajasta. Olen melko paljon suomirappia kuunnellut, joten kirjan tarinat olivat kiehtovia.

Teflon Brothersin sijaan pääasiassa kirjassa keskitytään kertomaan Mikko "Pyhimys" Kuoppalan ja Heikki Kuulan urista. Bändin kolmas jäsen Voli jää melko pieneen rooliin. Varsinkin Pyhimyksen uraa käydään kirjassa paljon läpi ja sen ymmärtääkin. Onhan hän yhtyeen tunnetuin jäsen ja vaikuttanut todella paljon suomirapissa mm. Ruger Hauerissa, tuottajana ja eri yhteistyö produktioissa.

Vaikka ei Teflon Brothers innostaisi, niin suosittelen kuitenkin teosta niille joita suomirap kiinnostaa.