Tolvajärven jälkeen

Talvisodan alkamisen 80-vuotispäivän kunniaksi etsin käsiini jonkun talvisotaan sijoittuvan teoksen. Teemu Keskisarja on kirjoittanut useita pieniin hetkiin ja asioihin keskittyviä historian teoksia ja talvisodasta myös teoksen "Raaka tie raatteeseen". Tolvajärven jälkeen teos ei petä.

Talvisodan ensimmäinen voitto Tolvajärveltä tuli kovalla veren vuodatuksella. Teos keskittyykin voiton taustalla oleviin voimakastahtoisiin persooniin Pajari ja Talvela. Myös Tampereen seudun miehistä koostuvan JR 16 rykmentin sotilaiden taustoja käydään paljon läpi. Eniten pidin kirjassa Pajarin ja Talvelan persoonien läpikäyntiä ja niiden vaikutusta myös sodankäynnissä. Vaikka henkilöt oli ennestään tuttuja, niin tuli hyvin paljon uutta tietoa. Etenkin Pajarin turhamaisuus ja pitkävihaisuus pikkuasioissa nauratti ja voisi kuvitella hänet nykyaikana hyvin pitkävihaiseksi internetkirjoittelijaksi.

Jose Mourinho omassa lajissaan

2000-luvulla myös jalkapallovalmentajat ovat nousseet vahvasti esille pelaajien varjosta. Kieltämättä onhan se erikoista, että voi olla satoja miljoonia maksava pelaajanippu, mutta valmentajaan ei rahallisessa mielessä samalla tavalla satsata. Jose Mourinho tuntee oman arvonsa ja onkin ollut yksi 2000-luvun puhutuimpia valmentajia.

Julien Wolffin kirja Mourinhosta on perus "väliteos" henkilön urasta, joka vielä jatkuu. En tiedä millainen panos Mourinholla on ollut, mutta epäilen että vähäinen. Kiehtovia asioita kirjoissa on Mourinhon psykologiset puolet valmentamisessa, mutta muuten itse teoksessa on hyvin vähän mitään konkreettista valmentamisesta. Esille myös tulee Mourinhon tahto voittaa, mikä määrittää kaiken. Voitto on tärkein. Tyylillä ei ole väliä. Myös pelaajista on yllättävän vähän kirjoituksia. Ehkä haluttu vielä säästellä, kun valmentajan ja monen pelaajan ura jatkuu vielä. Teokseen on myös rakennettu jonkinlainen vastakainasettelun teema toiseen tunnettuun valmentajaan Pep Guardiolaan.

Vahva

Olen aikaisemmin lukenut Larssenin teokset "paras" ja "helvetinviikko". Tämä ei kyllä yllä samalle tasolle vaan tuntuu olevan enempi kertausta ja yhteenvetoa aiemmista teoksista. Eikä oikein mitään suurempaa tarinaa ole taustalla, mikä nivoisi kokonaisuuden.

Anna Karenina

On pitkään tehnyt mieli lukea joku venäläisen kirjallisuuden mammuttiteos. Oikeastaan mielessä oli Leo Tolstoin sota ja rauha, mutta kirjastossa oli koko ajan 1. osa varattuna. En jaksanut odotella, joten tartuin toiseen Tolstoin mammuttiteoksiin Anna Kareninaan.

Anna Kareninassa venäläiseen tapaan vilahtaa nimiä paljon ja kerrontaa riittää. Tällä kertaa en poikkeuksellisesti lukenut kirjaa putkeen, vaan osissa ja välillä luin muita teoksia. Täytyy sanoa ettei tämä ehkä ollut parhain tapa. Välillä vähän tuntui ajatus lukemisen suhteen katoavan.

Kohtalokas silta

Olen muistaakseni aiemmin lukenut Antony Beevorin teoksista Stalingradin, Berliinin ja Normandian taisteluista kertovat kirjat. Tämä kirja onkin luonnollista jatkoa tuolle sarjalle ja tiesin hyvin mitä odottaa. Kertomus taistelusta niin kaukaa, kuin hyvin läheltäkin kuvattuna. Molempien osapuolien kannat ja näkökulmat huomioituna. Tällä kertaa painotus oli enempi Brittien näkökulmasta katsottuna. Kaipaamaan jäin enempi tarkempaa selkoa siitä mikä oli pieleen menneen operaation jälkipyykki. Muutama kartta olisi myös ollut paikallaan kertomaan tarkemmin missä päin Alankomaiden kylissä mennään.

Gestapo

Gestapon historiasta kertova teos oli mielenkiintoista luettavaa. Kirja kertoi luonnollisesti ensin Gestapon alusta ja synnystä. Sen jälkeen eri osastojen ja vaiheiden toiminnasta. Esim. kommunistivainoista, juutalaisista ja muista kansallissosialistien vihollisista. Kirjassa tulee myös hyvin selville ettei gestapo ollut mikään kovin iso organisaatio ja koostui lähinnä ammattipoliiseista. Lisäksi toiminnassa oli paljon nuoria korkeakoulutettuja natsipuolueen aktiiveja. Kirjassa olisi voitu käydä enemmän läpi gestapon toimintaa miehitetyissä maissa. Se jäi melko vähälle.

Muurarin pojasta miljonääriksi

Staffan Bruunin teos muurarin pojasta miljonääriksi kertoo ahvenanmaalaisen liikemiehen Anders Wiklöfin tarinan. Itselleni Wiklöf on tullut aiemmin tutuksi jalkapallojoukkue IFK Mariehamnin tukijana. Kirjassa käydään läpi normaalin tapaan Wiklöfin elämänkaari läpi ja muutamia kohokohtia. Mieleen jäännyt eniten tarina Ålandsbankenista joka ei lainaa myötänyt uudelle yrittäjän alulle ja myöhemmin Wiklöf osti pankista ison pääomistajan osuuden. Kirjassa olisi voitu mielestäni käydä paljon enemmän läpi liike-elämän kiemuroita. Nämä asiat itseäni olisi eniten kiinnostanut, mutta monet bisnesasiat sivuutettiin varsin nopeasti.

Titaanien työkalut

Olen aikaisemmit lukenut Tim Ferrisin "4 tunnin työviikko" ja jotain vähän samanlaista tälläkin kertaa odotin. Kirja on kuitenkin enempi sekalainen kokoelma hajanaisia mietteitä eri henkilöiltä. Joukossa julkisuuden henkilöitä, kuin täysin tuntemattomia.

Paksulla koollaan yllättänyt kirja on jaettu kolmeen eri osiin. Ensimmäinen on terveys, mikä omasta mielestäni oli tylsin. Tim Ferris taitaa olla jonkinlainen "kehohakkeri" ja monet asiat meni itsellän hieman ohi. Kirjan alussa kyllä sanottiin, ettei jokaista kappaletta ole tarkoitus lukea. En kyllä pysty skippaamaan yli. Seuraavat osiot olivat vauraus ja kulttuuri.

Kokonaisuudessaan jotkut henkilöjutut olivat melko mitäänsanomattomia (jo lyhyydessäkin tämä huomasi), mutta toiset taas hyvinkin loistavia. Ehkä tämä henkilöiden paljous ja erityisesti erilaisuus toi esiin tosi monia mielenkiintoisia juttuja.

Stupido Records 30 vuotta - Pari Lanttia kaaoksesta

Tämä kirja kertoi kirjoittajan ja levy-yhtiön pyörittäjän Joose Berglundin sanoin Stupido Recordsin tarinan tähän päivään asti. Stupido Records oli nimenä tuttu ja tullut myös kyseisen lafkan artisteja kuunneltua. En silti osannut aavistaa yhtiöllä olevan näinkin pitkä historia ja vaikuttavan nykyään tosi monessa asiassa. Mielikuvissa vähän ajattelin yhtiön olevan undeground lafka ja toimihenkilöille pelkkä harrastus. Näin onkin aluksi ollut, mutta levy-yhtiö on jo monta vuotta toiminut ihan ammattimaisesti.

Käänteitä historiassa onkin riittänyt. Sattumalta alkanut alku, musiikkikaupan perustaminen, pyörittäjien välirikko ym. Suosittelen lukemaan, jos kiinnostaa kotimainen punk/rock underground musiikki. Itselle oli mukava bongata tuttuja bändi ja henkilönimiä.

Miljonääriksi 500 päivässä

Erästä vanhaa talouslehteä lukiessa törmäsin uutiseen tästä projektista. Projektihan oli sittemmin päättynyt ja kirja julkaistu. Kävinkin sittten uteliaisuuttani kirjan nappaamassa kirjastosta.

Kirja kertoo Lauri Salovaaran projektista tulla miljonääriksi 500 päivässä. Käytännössä Lauri lupasi osaamisensa markkinoinnista ym. 8-10 startup-yrityksen käyttöön ja vastineeksi saa osuuden yrityksestä. Lopussa sitten kellotettiin yritysten arvoksi 1,3 miljoonaa.

Täytyy sanoa, että kirja oli vähän nopeasti kirjoitetun oloinen. Myös työstä sijoitettujen yritysten parissa olisi voinnut enempi kirjoittaa. Vähän annettiin ymmärtää, että asiat ovat salaisia pääosin, eikä niistä voi kertoa. Kirja lähinnä tuntui enempi keskittyvän Laurin henkisiin ominaisuuksiiin ja jaksamiseen. Olisi ihan mukana näin myöhemmin tietää miten projektin lopulta kävi. Menestyikö yritykset ja mikä niiden arvo on nykyään. Varmasti Lauri kuitenkin sai projektista paljon muuta oppia, mitä voi tulevaisuudessa hyödyntää.

Jatko kesälukemiseen

Adam Grantin teos anna ja ota ehkä tuntui vähän tylsältä aiheelta, mutta täytyy sanoa teoksen olleen supermielenkiintoinen. Varsinkin kirjan monet esimerkit jäivät mieleen. Loppupuolella oli hieman harha askeleita ja meni vähän sekavaksi.

Olen kuullut salaisuus elokuvasta, mutta sitä en ole vielä katsonut. Rhonda Byrnen kirja ihan ok, vaikka ei mielestäni paljoa annettavaa loppujen lopuksi ollut. Uteliaisuus heräsi kuitenkin katsoa tuo salaisuus elokuva.

Sarah Knightin ekämä vie ja sinä vikiset teos oli melko tasapaksu esitys. Alku reipas ja loppua kohden meni tylsäksi. Kirjassa ollut "mukamas kovempi" kielenkäyttö ei oikein iskenyt.

Kesän ja kevään lukemisia

Ei olekkaan hetkeen tullut päivitetty. Kesällä ja keväällä on tullut luettua mm. seuraavia teoksia:

Bob Proctorin kirjassa ihan mielenkiintoisia ajatuksia. Varmaan kirja pitäisi lukea useampaan kertaan, kuten kirjoittaja kehottaa melkein joka kappaleessa.

Tätä Eckhart Tollen teosta monet ovat kehuneet. Alku tuntui tosi mielenkiintoiselta, mutta jotenkin loppua kohden omasta mielestäni hieman lässähti mielenkiinto. Täytyy joskus tutustua muihinkin kirjoittajan teoksiin.

Tämäkin "kohuteos" on tullut luettua. Varsinaisesti ei kuitenkaan paljoa mitään uutta ollut.

Tämänkin Hal Elrodin teoksen moni on maininnut. Kirjan idea on varsin yksinkertainen, mutta todella hyvä. Oli erittäin mielenkiintoinen teos.

Odotin tältä Jari Sarasvuon elämänkerralta enemmän, mutta jotenkin ei sitten sytyttänyt. Muutamia mielenkiintoisia juttuja oli ja vähän mielenkiintoisia teoksiakin tuli bongailtua. Tuntui et monia asioita peitti salaisuuden hämyinen verho ja jäivät tuntemattomiksi.

Paperi T:n musiikkia on tullut kuunneltua paljon ja sen innoittamana tuli tämäkin runoteos tutkailtua läpi. Runoutta voisi itsekin kokeilla. Omalla tavallaan tämä teos jopa hieman innoitti.

Alexi Laihosta kertova teos tuli myös luettua. Children of Bodomin musaa on tullut paljon kuunneltua, joten tuntui hyvältä lukea teos. Kirjassa oli hyviäkin juttuja, mutta välillä tuntu et Laiho tainnut laitella hieman omaa lapin lisää (vaikka espoolainen on).

Ilmari Kianto on kirjoitellut muutaman lempiteokseni (Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi). Tuntuikin hyvältä lukea Panu Rajalan massiivinen teos Kiannosta. Teosta lukiessa selviää, että Kianto olikin melkoinen seikkailija ja myös kirjallinen tuotteliaisuus ei aina huippuoluokkaa ollut.

Oikeutta eläimille

Tämänkin kirjan lukemista olen uteliaisuuttani miettinyt melko pitkään. Nyt sitten tartuin siihenkin. Kieltämättä kirjan viesti on ollut monelle ajatuksia herättävä ja toiminut esikuvana eläinoikeus liikkeille. Varsinkin kirjan monet esimerkit eläinten kohtelusta ovat todella karmaisevia.

Aika on hieman kuitenkin kirjaa syönnyt ja sitä onkin täydennytty myöhemmin erilaisilla lisäteksteillä. Niissä on otettu enempi ajankohtaisempaa ja suomalaista näkökulmaa esiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että tuntuu hieman joidenkin esimerkkien olevan vanhentuneita ja ei oikein saa varmaa kuvaa mikä on tilanne nykyään. Uskon kuitenkin ettei eläinten kohtelun tilanne ihan merkittävästi ole parantunut vuosikymmenien aikana.

620. Paranoidi optimisti

Nokia ja sen matkapuhelimet on ollut Suomelle ylpeys ja tietynlaisen taloudellisen nousukauden kiteytys. Kun Nokia niistä luopui oli se yhden aikakauden loppu. Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan kirja kertoo näistä kohtalokkaista viimeisistä vuosista ja miksi tähän ratkaisuun päädyttiin. Kirja on myös varoittava kertomus niistä virheistä mitä Nokiassa tehtiin pitkin 2000-lukua. Yrityskulttuuri muuttui liikaa, kritiikki tukahdutettiin, vastustajia aliarvioituun ja ennen kaikkea ei nähty sitä ettei puhelimen tekniikka määritä tulevaisuutta vaan se mitä ohjelmistoja siihen saa. Nokian oma ohjelmisto (symbian) oli liian vanhanaikainen verrattuna applen käyttöjärjestelmään tai androidiin. Itsestäni tämä oli kyllä ihan luonnollinen kehitys, kun ajattelee PC:n kehityskaartakin. Ihme ettei tälläistä osattu nähdä.

Kirjan alkuosa käsitteli menneisyyttä ja Microsoft kauppoja. Loppuosa keskittyi Nokian tulevaisuuteen ja verkkovalmistaja Alcatel-Lucentin ostoa. Näistä kaupoista johtuen kirjassa onkin paljon juuri yritysneuvotteluja koskevia asioita. Oli muutenkin mukavaa vaihtelua lukea yrityskirja suhteellisen tuoreista tapahtumista. Yleensä ihmisten mielenpahoituksen estämiseksi teokset julkaistaan vuosia myöhemmin.

619 Hakaristin ritarit

Andre Swanströmin teos hakaristin ritarit on melko moniulotteinen lukukokemus. Teos keskittyy kertomaan suomalaisista sotilaista, jotka palvelivat Saksassa toisen maailmansodan aikana waffen-SS:n riveissä niin kutsutussa "panttipataljoonassa".

Kirjan tarkoitus on tutkiskella aiemmin ilmestyneiden historiatutkimusten ja teosten faktoja. Teos keskittyy paljon kritisoimaan aiemmin ilmestynyttä Mauno Jokipiin teosta, mikä on pitkään ollut ainoa kattava historiikki kyseisestä yksiköstä. Muita sivujuonteita on todistelu sotilainen kytköksistä IKL:ään tai muihin ajan äärioikeistoliikkeisiin. Uskontoa myös käsitellään paljon. Sinällään teoksen punainen lanka ehkä hieman katoaa.

Itse pidän hyvin todennäköisenä ns. divisioonan miesten syyllistyneen tai joutuneen osallistumaan sotarikoksiin. Etenkin kun heidät on hajasijoitettu pitkin divisioonaa saksalaisten ja muunmaalaisten joukkkoon. Lisäksi hyökkäysvaihe oli tunnetusti melko raaka ja kaoottinen. Valloitetuissa paikoissa on helposti voitu käynnistää pikaisia teloituksia ja ns. "puhdistus toimenpiteitä". Vaikka sotilaat eivät ehkä olisi halunneet osallistua tapahtumiin ja pitäneet niitä vastenmielisinä. Uskon kuitenkin joukkopaineen varsinkin vieraassa ympäristössä olleen sen verran merkittävä, että tälläisiin tekoihin on voitu sortua hyvin todennäköisesti.

617. Valtaistuinpeli

Nyt kun olen päässyt vauhtiin fantasiakirjallisuudessa tuli tartuttua seuraavaan opukseen. Valtaistuinpeli on ensimmäinen osa George R.R. Martinin luomaa "tulen ja jään laulu" kirjasarjaa. Suurelle yleisölle varmaan tunnetumpi Game of Thrones tv-sarjana.

Kirjan juoni on mielenkiintoinen ja moni asia on myös sellainen, että niihin saa vastauksia myöhemmin. Ei vielä tässä osassa, mutta varmasti seuraavissa teoksissa. Luonnollisesti kirjassa on paljon paikkoja ja henkilöitä, mikä itselle oli uutta näin vähemmän fantasiakirjallisuutta lukeneena. Hyvin kyllä pysyi kärryillä. 

616. Luovu ajoittamisesta, tuplaa tuottosi

Välillä tulee lueskeltua sijoituskirjallisuutta. Tällä kertaa luin Mika Hyttisen uusimman teoksen. Kirja ei mikään paksu ole, mutta ajatuksia herättävä kylläkin. Oikeastaan yksi parhaimmista sijoituskirjoista aikoihin. Kirja keskittyy hyvin pitkälti yhteen sijoittamisessa olennaiseen teemaan milloin on oikea aika sijoittaa. Ainakin omalla kohdalla kirja avasi uusia ajatusmaailmoja.

Joku voi ihmetellä mitä numerosarja "616" otsikossa tarkoittaa. Ajattelin laittaa monesko lukemani teos oli. Tavoitteenahan olisi saavuttaa se 1000 kirjan raja.

Eichmann Jerusalemissa

Luin joku aika sitten artikkelia missä mainittiin Hannah Arendtin nimi ja sivuttiin hieman "pahuuden arkipäiväisyyttä". Mietin silloin, että tämän kirjan voisi lukea. Sattumalta seuraavan kerran kirjastossa sattui palautushyllyssä vastaan tämä teos.

Vaikka Eichmann on ollut keskiössä ja tunnettu nimi holokaustissa täytyy sanoa, että hänen toimintansa on melko vieraaksi jäännyt. Toki tiesin hänen osuuden kuljetusten organisoijana, mutta silti jotenkin huomio on enempi aina keskittynyt hänen kidnappaamiseen ja oikeudenkäyntiin Israelissa. Kirjassa käydään paljon läpi ihan byrokratian tasolla miten Eichmann työtäänsä hoiti ja millaisia jälkikäteen oudolta tuntuvia natsihallinnon sisäiseen valtapeliin liittyviä asioita hän kohtasi. Tietysti kirjassa myös pohditaan hieman Eichmannin persoonallisuutta.

Itse opin paljon kirjasta juutalaisten kohtalosta ja varsinkin miten erilainen se oli eri Euroopan maissa, vaikka valtiot olivatkin alisteisia enempi tai vähempi natsien hallinnolle. Suomeakin hieman kirjassa sivuttiin.

Pohjan hovi

Olen kerran aikaisemmin lukenut yhden Jari Tervon kirjan, mutta en oikein pitänyt siitä. Tervon kolumneista ja roolista uudisvuodossa pidin kovasti, joten oli silloin pieni hämmennys miten kirja oli pettymys. Päätin kokeilla uudestaan Tervoa ja aloitin esikoisteoksesta pohjan hovi.

Kieltämättä kirjan teksti on värikästä ja hyvin poukkoilevaa. Kirja koostuu pääasiassa erilaisista monologimaisista jutuista ja tarinoista. Sinällään oli ihan hyvää luettavaa junamatkalle, mutta en oikein vieläkään vakuuttunut.

Kaksi tornia ja sormusten ritarit

Luonnollisesti sormuksen ritareiden jatkoksi tuli melko tiiviillä tahdilla luettua vielä kaksi muuta teosta.

Kaksi tornia nosti kyllä mielenkiinnon hyvin korkealla ja tuntui, että nyt tapahtuu. Ensimmäisen kirjan jälkeen tarinan kerronta ja tapahtumat nousivat aivan uudelle tasolle. Tuli aivan uppouduttua kirjan vietäväksi. Pitäisin tätä mielenkiintoisimpana osuutena tässä kirjasarjassa.

Kuninkaan paluussa taas oli melko pitkä loppunäytös. Se hieman vähensi lukuinnostusta loppua kohden, kun ratkaisu oli jo tapahtunut.

Kokonaisuutena matka fantasiakirjallisuuden maailmaan oli positiivinen kokemus. Tarkoitus olisi jatkaa tästä tutustumalla lisää fantasiakirjallisuuteen. Myös ne leffat pitäisi katsoa lähiaikoina läpi.

Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit

Vihdoin ja viimein tartuin tähän kirjasarjaan. Pienenä teemana ajattelin tänä vuonna lukea hieman fantasiakirjoja tai ainakin yrittää. Aiemmin olen yrittänyt, mutta ei silloin tuntunut olevan minun juttu. Tosin siitä on jo monia vuosia. Nyt olen varmaan kypsynyt tarpeeksi.

Päätin aloittaa tällä klassikkokirjalla, joka on jaettu kolmeen eri kirjaan Tähän liittyy myös sellainen tarina, että lupasin itselleni joskus etten katso Peter Jacksonin ohjaamia leffoja. Ennen kuin olen kirjat lukenut. No hieman on siitä leffojen ilmestymisestäkin ehtinyt vierähtämään.

Ensimmäinen osuus on luettu ja pidin kyllä kovasti tarinasta. Lukemisesta teki vielä hyvin jännittävää se, että on onnistunut pysymään niin erossa koko teemasta ettei mitään ennakkokäsityksiä ole. Hauskana juttuna on myös monet black metal viitteet joita kirjasta löysin mm. eri bändien ja albumien nimiä.

Kapina tehtailla - Kuusankoski 1918

Tällä kertaa luettavana oli Seppo Aallon Finlandia tietokirjapalkinnon voittanut teos. Kirja keskittyy tehdastapahtumiin Kouvolan Kuusankoskella ja sen ympärillä. Nimi on ehkä hieman hämäävä, koska kirjassa käsitellään myös Voikkaata ja Kymin tehtaita.

Kirja keskittyy pääosin sisällissodan tapahtumiin, mutta kerronta alkaa jo paljon aikaa ennen sisällissotaa. Tämä onkin ihan luonnollista, koska moni aiempi katkeruus on jo silloin istutettu. Välillä kirjassa mennään hyvinkin pikkutarkalle tasolle ja nimiä vilahtelee paljon. Vaikka teoksen on tarkoitus keskittyä enempi käsittelemään tapahtumia punaisten kannalta, olisi enempi voinnut myös valkoisen puolen näkemyksiä käydä läpi.

Kirjasta on varmasti eniten iloa Kouvolan seuduilla asuville, mutta se on myös mielenkiintoinen teos muillekkin luettavaksi.

Pentti Linkola

Pitkään olen miettinyt tämänkin elämänkerran lukemista. Nyt sattui kirja sopivasti vastaan ja tuli siihen tartuttua. Kirjan alkuosuus lapsuusvuosista oli hieman puuduttava, vaikka ei siitäkään traagisuutta puutu. Mielenkiinto nousee kuitenkin koko ajan. Ratkaiseva käänne on, kun Linkola alkaa kalastajaksi ja aloittaa elämäntavan mistä hän on tunnettu.

Voisi kuvitella Linkolan askeettisen yksinkertaisesta elämäntavasta olevan vähän kirjoitettavaa, mutta tapahtumia riittää koko ajan. Vuosilukuja olisi voinut kirjassa hieman tiheämmin viljellä. Helpottaisi hieman hahmottamista tarkemmin. Vaikka luulin jollain tasolla tietäväni Linkolasta löytyi kirjasta paljon uutta yllättävää tietoa mm. masennuksesta, merkittävästä työstä lintujen hyväksi ja hyvistä suhteista kulttuuripiireihin. Kirjassa käydään läpi mitä Linkola tarkoittaa välillä melko hullultakin kuulostavilta tuomiopäivän ennusteillaan. Mikä on se ajatus niiden takana. Heräsi myös uteliaisuus lukea tulevaisuudessa muutamia Linkolan kirjoja.

Tahto

Täytyy sanoa etten ole juurikaan lukenut naisista kertovia elämänkertoja. Ei niitä paljoa olekkaan tarjolla. Jostain artikkelista huomasin jonkun lukeneen tämän hiihtäjä Aino-Kaisa "Aikku" Saarisesta kertovan kirjan ja piti sitä mielenkiintoisena. Tämä tieto takaraivossa päätin poimia kirjan matkaan.

Täytyy kyllä sanoa, että elämänkerraksi oli erittäin räiskyvää ja rehellisen suoraa tekstiä. Sanoja ei juuri säästelty. Erittäin yllättävää oli kirjan kertomus sisarussuhteesta. Kirjassa myös luonnollisesti käydään läpi Aikun suhdetta pahimpaan kilpailijaansaVirpi Sarasvuohon (os. Kuitunen). Kuten jo kirjan nimestä voi päätellä perustui Aikun hiihtoura aika paljon tahtoon. Mikään erityinen lahjakkuus ei hän ominaisuuksiltaan ollut ja kirjassa usein mainitaan maksimilataukseen tarvittu tahtotila. Sinänsä kivempi jos kirja olisi tullut julkaistua pari vuotta myöhemmin kun ura oli ohi.