Game of Thrones koko historia

Vihdoin sain katsottua Game of Thronesin viimeisen kahdeksannen kauden läpi. Sen innoittaman tuli lainattua kirjastosta teos "Game of Thrones koko historia". Kirja keskittyi lähinnä tv-sarjaan ja poikkeavuuksia kirjasarjaan käsiteltiin aika vähän. Tämä sinällään ihan hyvä, koska aion vielä joskus kirjasarjaakin lukea eteenpäin.

Mielenkiintoisimmat osiot olivat alku missä kerrottiin sarjan epäonnistuneesta pilottijaksosta ja henkilövalinnoista. Myös muutamia sarjan keskeisiä juonikysymyksiä käytiin läpi. Mielenkiintoinen oli myös George R.R. Martinin kirjoitusprosessin läpikäynti. Hän yleensä kirjoitti ja samalla keksi juonta enempi, kuin olisi hyvin yksityiskohtaisesti ensin miettinyt miten sarjassa käy. Yleensä hän tiesi hahmon alun ja lopun. Tämä myös tietysti vaikeutti tv-sarjan tekijöitä ja heidän piti lopputuotantokaudet keksiä, koska kirjasarja ja sen juonihahmotelma ei ollut siihen asti ehtinyt. Osittain tämän takia myös viimeiset tuotantokaudet olivat mielestäni heikoimmat.

Lyödyn laki - Seppo Jokinen

Olin aikaisemmin hieman pettynyt edelliseen lukemaani Seppo Jokisen "rahtari" kirjaan. Tällä kertaa komisario Koskinen on palannut hieman inhimillisempiin ja realistisempiin kuvioihin. Olen jo kyllästynyt kaikkien kirjailijoiden pakollisuuksiin kehittää terrorismi aiheisia tarinoita ja muutenkin epärealistisen laaja-alaisia seikkailuja.

Kirjan tarina alkaa Tampereella lyhyen ajan sisällä sattuneista erilaisista rikoksista. Pienen tutkinnan jälkeen rikoksista löytyy yhdistäviä tekijöitä. Tarina rönsyili rahtarin tapaan laajalle alalle ja mielestäni tarinaa olisi voinnut kehittää vielä paljon enemmän. Varsinkin pääroisto ja sen suhde rikoskumppaneihin oli sen verran persoonallinen, että siitä olisi voinnut löytää syvempiä ulottuvuuksia. Tämä suhde jotenkin meni vähän nopeasti ohi. Sinällään motiivi ja juoni oli erittäin mielenkiintoinen. Kirjassa on myös paljon asioita, mitkä ovat viime aikoina olleet ajankohtaisia julkisuudessa esim. paperittomat pakolaiset ja valelääkärit.

Tolvajärven jälkeen

Talvisodan alkamisen 80-vuotispäivän kunniaksi etsin käsiini jonkun talvisotaan sijoittuvan teoksen. Teemu Keskisarja on kirjoittanut useita pieniin hetkiin ja asioihin keskittyviä historian teoksia ja talvisodasta myös teoksen "Raaka tie raatteeseen". Tolvajärven jälkeen teos ei petä.

Talvisodan ensimmäinen voitto Tolvajärveltä tuli kovalla veren vuodatuksella. Teos keskittyykin voiton taustalla oleviin voimakastahtoisiin persooniin Pajari ja Talvela. Myös Tampereen seudun miehistä koostuvan JR 16 rykmentin sotilaiden taustoja käydään paljon läpi. Eniten pidin kirjassa Pajarin ja Talvelan persoonien läpikäyntiä ja niiden vaikutusta myös sodankäynnissä. Vaikka henkilöt oli ennestään tuttuja, niin tuli hyvin paljon uutta tietoa. Etenkin Pajarin turhamaisuus ja pitkävihaisuus pikkuasioissa nauratti ja voisi kuvitella hänet nykyaikana hyvin pitkävihaiseksi internetkirjoittelijaksi.

Jose Mourinho omassa lajissaan

2000-luvulla myös jalkapallovalmentajat ovat nousseet vahvasti esille pelaajien varjosta. Kieltämättä onhan se erikoista, että voi olla satoja miljoonia maksava pelaajanippu, mutta valmentajaan ei rahallisessa mielessä samalla tavalla satsata. Jose Mourinho tuntee oman arvonsa ja onkin ollut yksi 2000-luvun puhutuimpia valmentajia.

Julien Wolffin kirja Mourinhosta on perus "väliteos" henkilön urasta, joka vielä jatkuu. En tiedä millainen panos Mourinholla on ollut, mutta epäilen että vähäinen. Kiehtovia asioita kirjoissa on Mourinhon psykologiset puolet valmentamisessa, mutta muuten itse teoksessa on hyvin vähän mitään konkreettista valmentamisesta. Esille myös tulee Mourinhon tahto voittaa, mikä määrittää kaiken. Voitto on tärkein. Tyylillä ei ole väliä. Myös pelaajista on yllättävän vähän kirjoituksia. Ehkä haluttu vielä säästellä, kun valmentajan ja monen pelaajan ura jatkuu vielä. Teokseen on myös rakennettu jonkinlainen vastakainasettelun teema toiseen tunnettuun valmentajaan Pep Guardiolaan.

Vahva

Olen aikaisemmin lukenut Larssenin teokset "paras" ja "helvetinviikko". Tämä ei kyllä yllä samalle tasolle vaan tuntuu olevan enempi kertausta ja yhteenvetoa aiemmista teoksista. Eikä oikein mitään suurempaa tarinaa ole taustalla, mikä nivoisi kokonaisuuden.

Anna Karenina

On pitkään tehnyt mieli lukea joku venäläisen kirjallisuuden mammuttiteos. Oikeastaan mielessä oli Leo Tolstoin sota ja rauha, mutta kirjastossa oli koko ajan 1. osa varattuna. En jaksanut odotella, joten tartuin toiseen Tolstoin mammuttiteoksiin Anna Kareninaan.

Anna Kareninassa venäläiseen tapaan vilahtaa nimiä paljon ja kerrontaa riittää. Tällä kertaa en poikkeuksellisesti lukenut kirjaa putkeen, vaan osissa ja välillä luin muita teoksia. Täytyy sanoa ettei tämä ehkä ollut parhain tapa. Välillä vähän tuntui ajatus lukemisen suhteen katoavan.

Kohtalokas silta

Olen muistaakseni aiemmin lukenut Antony Beevorin teoksista Stalingradin, Berliinin ja Normandian taisteluista kertovat kirjat. Tämä kirja onkin luonnollista jatkoa tuolle sarjalle ja tiesin hyvin mitä odottaa. Kertomus taistelusta niin kaukaa, kuin hyvin läheltäkin kuvattuna. Molempien osapuolien kannat ja näkökulmat huomioituna. Tällä kertaa painotus oli enempi Brittien näkökulmasta katsottuna. Kaipaamaan jäin enempi tarkempaa selkoa siitä mikä oli pieleen menneen operaation jälkipyykki. Muutama kartta olisi myös ollut paikallaan kertomaan tarkemmin missä päin Alankomaiden kylissä mennään.