Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä

Kirjastosta tarttui matkaan suhteellisen tuore Seppo Keräsen kirja Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä. Kirjassa käydään läpi Kekkosen elämänkaari ja poliittiset liikkeet. En kyllä tiedä mistä kirjan nimi juontaa. Kirja enempi tuntuu olevan Kekkosen poliittinen elämänkerta ja sivulauseessa mainitaan aina, että henkilöllä jäi tästä hampaankoloon Kekkosta vastaan jne. Ei ainakaan tunnu mitenkään normaalia elämänkertaa enempiä olisi vihamiehiä esitelty. Sinänsä kirja oli ihan mukavaa luettavaa Kekkosen elämästä politiikan kannalta. Ainoastaan se yksityiselämä jäi pois.

 

Mandela - virallinen elämäkerta

Nelson Mandelan lähes myyttinen elämä on pitkään kiehtonut ja päätin vihdoin tutustua siihen elämänkerran kautta. Tarjolla olisi ollut myös hänen oma aiempi teoksensa Pitkä tie vapauteen, mutta laajemman näkökulman ja ehkä kritiikin kannalta valitsin myöhemmin tehdyn Anthony Sampsonin teoksen.

Kirjassa käydään läpi miten Mandelan elämän lähtökohdat, opetukset ja myöhemmät koettelemukset ovat vaikuttaneet häneen ihmisenä ja myös hänen näkökantoihin. Tietysti Mandela ei ole mitään ellei ANC puoluetta ja Etelä-Afrikan Apartheid järjestelmää käytäisiin läpi. Kirjan kautta tuli hyvin tutuksi Etelä-Afrikan historia, mikä olikin monitahoisempi, kuin omissa mielikuvissa ajattelin. Mitä Mandelasta opin, niin hän oli myös hyvin kiinnostunut "vihollisistaan" ja aidosti halusi ymmärtää vastapuolen valkoisia Afrikaaneja mm. tutustumalla heidän kulttuuriin kielen ja kirjallisuuden kautta. Mikään supermies pyhimys Mandela ei kuitenkaan ollut, vaan ihan tavanomainen kuolevainen.

Odotin kirjalta hieman enempi kritiikkiäkin, mutta sitä oli hyvin vähän. Kirjan tekijä on liian läheinen ollut Mandelan kanssa ja kenties myöhemmät teokset katsovat asioita myös kriittisemmin.

Mannerheimin päämaja ja 5 am club

Mikko Karjalaisen teos Mannerheimin päämaja käsittelee sodanajan johtoesikuntaa kolmen sodan ajan. Koska aihe on laaja käydään siinä läpi vain pääpiirteitä ja lähestytään näkökulmaa Mannerheimin näkökulmasta. Teoksessa tuleekin hyvin ilmi, että päämaja oli aina rakennettu Mannerheimin ehdoilla.

Olisin toivonut, että teoksessa olisi enempi kerrottu vähemmän tunnetuista ihmisistä päämajassa ja kenties sen arjesta olisi löytynyt enempi hauskoja tarinoita ja sattumuksia. Teoksessa käydään myös läpi tunnettua aihetta, mitä päämaja tiesi tulevasta kesän 44 puna-armeijan suurhyökkäyksestä ja miten siihen oli valmistauduttu. 

Robin Sharman 5 am club kirjaan olin aiemmin törmännyt monissa blogeissa ja podcasteissä. Luulin sisällön olevan siltä osin tuttu ja vähän mietin kannattaako kirjaa lukea. Oli oikeestaan iso yllätys kirjan tarinallinen tapa kertoa ja kuinka vähän loppujen lopuksi siinä käydään läpi sitä kirjan tunnetuinta antia eli aamun voittajatuntia. Siinä mielessä kirja oli positiivinen yllätys.

Torakat

Luin aiemmin Jo Nesbon lumiukko kirjan ja kiinnostuin todella Nesbon Harry Hole dekkarisarjasta. Torakat on kirjasarjan toinen osa ja sijoittuu Thaimaan Bangkokiin. Tiettävästi myös kirjailija itse asui jonkin aikaa Thaimaassa ja tämä tuntuu myös kirjan kuvauksissa.

Norjan melko tuore Thaimaan suurlähettiläs murhataan ja etsivä Harry Hole lähetetään selvittämään tapausta. Melko pian selviää, ettei tapaus ole kovin yksinkertainen ja asiaan on sekaantunut monia hämäri tahoja. Auktoriteettivastaisen ja jossain määrin alkoholisoituneen Harry Holenkin lähettämiselle oli ylimmällä johdolla omat tarkoituksensa. Odotettavissa on Nesbon tapaan monia yllättäviä käänteitä.

Viime aikojen lukemisia

Viime aikoina on tullut luettua seuraavia kirjoja:

George R.R. Martinin teos "Kuninkaiden koitos" on toinen osa "Tulen ja jään laulu" kirjasarjaa. Parhaiten sarja tunnetaan nykyään Game of Thores TV-sarjasta.

Vaikka olen TV-sarjan nähnyt on kirjaa silti ollut viihdyttävä lukea. Poikkeamia myös TV-sarjaan on tässä vaiheessa havaittavissa ja mikäli oikein olen ymmärtänyt, niitä on jatkossa yhä enemmän.

Ajatus lukea John O Brien teos "Leaving Las Vegas" tuli Kivesveto Go Go nimisen punk yhtyeen biisistä Las Vegas. Kyseisessä kappaleessa lauletaan "lue leaving las vegas ja kaikki päättyy idylliin". Pakkohan se oli selvittää kyseinen kirja ja lukea se läpi. Päihteiden käytön ja elämän rikkoinaisuuden turtuinen kirja päättyi melko surulliseen idylliin. Myös kirjailijan ura koki lopun oman käden kautta.

Eeva Joenpellon "Tuomari Mūller hieno mies" teoksen lukeminen myös käynnyt usein mielessä. Ei turhaan tämä voittanut vuonna 1994 Finlandia palkintoa.

Teflon bible

Harvoin saa käteensä näin järkälemäisen kirjan kotimaisesta yhtyeestä. Ei turhaan teoksen nimessä ole viittausta raamattuun. Hippo Taatilan kirjoittama Teflon bible on tarina Teflon Brothers yhtyeestä ja sen jäsenistä. Kirjan tarina alkaa melko kaukaa, ajasta paljon ennen Teflon Brothersia. Kirja on myös tavallaan pieni läpileikkaus suomirapin kehityksestä 2000-luvun alun ekan aallon (Fintelligens, Kapasiteettiyksikkö, Pikku G) jälkeisestä ajasta. Olen melko paljon suomirappia kuunnellut, joten kirjan tarinat olivat kiehtovia.

Teflon Brothersin sijaan pääasiassa kirjassa keskitytään kertomaan Mikko "Pyhimys" Kuoppalan ja Heikki Kuulan urista. Bändin kolmas jäsen Voli jää melko pieneen rooliin. Varsinkin Pyhimyksen uraa käydään kirjassa paljon läpi ja sen ymmärtääkin. Onhan hän yhtyeen tunnetuin jäsen ja vaikuttanut todella paljon suomirapissa mm. Ruger Hauerissa, tuottajana ja eri yhteistyö produktioissa.

Vaikka ei Teflon Brothers innostaisi, niin suosittelen kuitenkin teosta niille joita suomirap kiinnostaa.

Palloluotsien kivinen tie, Mikko Vehviläinen

Seuraan paljon kotimaista jalkapalloa ja kirjastossa sattui vastaan mielenkiintoinen teos Suomalaisista jalkapallovalmentajista. Teos erityisesti keskittyi niihin kotimaisiin valmentajiin, jotka olivat urallaan ulkomailla valmentaneet.

Osalla valmentajista oli ihan mielenkiintoisia seikkailuja ja monilla on edelleen paljon annettavaa. Pisti silmään, että monilla iäkkäillä valmentajilla oli edelleen kova halu olla mukana. Ehkä he voisivat vielä vaikuttaa esim. valmentajien koulutuksissa. Pääosin teosten tekstit eivät ammatillisessa mielessä kovin syvällisiä olleet ja eivät sinänsä paljoa anna ehkä muille valmentajille ammatillisessa mielessä. Toisaalta teokselle voisi myös tehdä jatkoa, missä olisi laajemmin kotimaisia valmentajia mm. Antti Muurinen, Toni Koskela, Mika Lehkosuo jne. jotka eivät tässä mukana ole.

Jostain kumman syystä kirjan taitto oli tosi häiritsevä. Mielestäni parempi jos marginaaleissa on enemmän tyhjää valkoista. Fontti voisi myös olla pienempi.