Kone

Hiljattain tuli yle puheelta kuunneltua ohjelmaan elämänkertojen takana. Yhdessä jaksossa käsiteltiin John Simonin kirjoittamaa teosta "Koneen ruhtinas", joka kertoi Pekka Herlinin elämästä. Jaksossa myös sivuttiin Koneesta tehtyä historiikkia. Tästä hieman innostuneena päätin kyseisen teoksen lukea.

Karl-Erik Michelsenin Kirjassa käydään läpi Koneen historiaa neljän eri sukupolven kautta. Kone yhtiön vahvasti linkittyy sen pääomistajiin Herlinin sukuun. Ensimmäisenä oli Harald Herlin, jota seurasi Heikki Herlin. Lopuksi oli yhtiön vahvasti kansainvälistänyt Pekka Herlin ja nykyinen pääomistaja Antti Herlin. Kirjassa myös käsitellään hieman Herlinien mielenkiintoa maanviljelyksen suhteen.

Brittifutis

Saku-Pekka Sundelin kirja Brittifutis nimenmukaisesti keskittyy Englantilaiseen jalkapalloon. Mitään tarkkaa agendaa kirjalla ei ole. Se kertoo löyhästi jalkapallon historiasta Englannissa ja sen eri vaikutuksista yhteiskuntaa. Tietysti kirjassa käydään läpi satunnaisesti eri seuroja, jalkapalloilijoita ja tarinoita. Kun on puhe Brittifutiksesta ei kannattajia voi sivuuttaa. Historiasta tuttua Englantiin erityisesti yhdistettyä lieveilmiötä nimeltä jalkapallohuliganismi käsitellään myös. Samoin Englantiin yhdistettävä kovaotteinen jalkapallo yksinkertaisineen pitkä pallo päätyyn taktiikoineen.

Suomen osuus kirjassa käsittelee Suomalaisia pelaajia Englannin kentillä. Lisäksi myös Suomalaisten erityistä suhdetta juuri Englantilaiseen jalkapalloon. Miksi Englanti? Miksi ei Saksa? Historiasta veikkauksista ja lauantain TV-lähetyksistä löytyy ehkä ne uskottavimmat selitykset, miksi monen Suomalaisen suosikki on juuri Englantilainen seura. 

Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä

Kirjastosta tarttui matkaan suhteellisen tuore Seppo Keräsen kirja Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä. Kirjassa käydään läpi Kekkosen elämänkaari ja poliittiset liikkeet. En kyllä tiedä mistä kirjan nimi juontaa. Kirja enempi tuntuu olevan Kekkosen poliittinen elämänkerta ja sivulauseessa mainitaan aina, että henkilöllä jäi tästä hampaankoloon Kekkosta vastaan jne. Ei ainakaan tunnu mitenkään normaalia elämänkertaa enempiä olisi vihamiehiä esitelty. Sinänsä kirja oli ihan mukavaa luettavaa Kekkosen elämästä politiikan kannalta. Ainoastaan se yksityiselämä jäi pois.

 

Mandela - virallinen elämäkerta

Nelson Mandelan lähes myyttinen elämä on pitkään kiehtonut ja päätin vihdoin tutustua siihen elämänkerran kautta. Tarjolla olisi ollut myös hänen oma aiempi teoksensa Pitkä tie vapauteen, mutta laajemman näkökulman ja ehkä kritiikin kannalta valitsin myöhemmin tehdyn Anthony Sampsonin teoksen.

Kirjassa käydään läpi miten Mandelan elämän lähtökohdat, opetukset ja myöhemmät koettelemukset ovat vaikuttaneet häneen ihmisenä ja myös hänen näkökantoihin. Tietysti Mandela ei ole mitään ellei ANC puoluetta ja Etelä-Afrikan Apartheid järjestelmää käytäisiin läpi. Kirjan kautta tuli hyvin tutuksi Etelä-Afrikan historia, mikä olikin monitahoisempi, kuin omissa mielikuvissa ajattelin. Mitä Mandelasta opin, niin hän oli myös hyvin kiinnostunut "vihollisistaan" ja aidosti halusi ymmärtää vastapuolen valkoisia Afrikaaneja mm. tutustumalla heidän kulttuuriin kielen ja kirjallisuuden kautta. Mikään supermies pyhimys Mandela ei kuitenkaan ollut, vaan ihan tavanomainen kuolevainen.

Odotin kirjalta hieman enempi kritiikkiäkin, mutta sitä oli hyvin vähän. Kirjan tekijä on liian läheinen ollut Mandelan kanssa ja kenties myöhemmät teokset katsovat asioita myös kriittisemmin.

Mannerheimin päämaja ja 5 am club

Mikko Karjalaisen teos Mannerheimin päämaja käsittelee sodanajan johtoesikuntaa kolmen sodan ajan. Koska aihe on laaja käydään siinä läpi vain pääpiirteitä ja lähestytään näkökulmaa Mannerheimin näkökulmasta. Teoksessa tuleekin hyvin ilmi, että päämaja oli aina rakennettu Mannerheimin ehdoilla.

Olisin toivonut, että teoksessa olisi enempi kerrottu vähemmän tunnetuista ihmisistä päämajassa ja kenties sen arjesta olisi löytynyt enempi hauskoja tarinoita ja sattumuksia. Teoksessa käydään myös läpi tunnettua aihetta, mitä päämaja tiesi tulevasta kesän 44 puna-armeijan suurhyökkäyksestä ja miten siihen oli valmistauduttu. 

Robin Sharman 5 am club kirjaan olin aiemmin törmännyt monissa blogeissa ja podcasteissä. Luulin sisällön olevan siltä osin tuttu ja vähän mietin kannattaako kirjaa lukea. Oli oikeestaan iso yllätys kirjan tarinallinen tapa kertoa ja kuinka vähän loppujen lopuksi siinä käydään läpi sitä kirjan tunnetuinta antia eli aamun voittajatuntia. Siinä mielessä kirja oli positiivinen yllätys.

Torakat

Luin aiemmin Jo Nesbon lumiukko kirjan ja kiinnostuin todella Nesbon Harry Hole dekkarisarjasta. Torakat on kirjasarjan toinen osa ja sijoittuu Thaimaan Bangkokiin. Tiettävästi myös kirjailija itse asui jonkin aikaa Thaimaassa ja tämä tuntuu myös kirjan kuvauksissa.

Norjan melko tuore Thaimaan suurlähettiläs murhataan ja etsivä Harry Hole lähetetään selvittämään tapausta. Melko pian selviää, ettei tapaus ole kovin yksinkertainen ja asiaan on sekaantunut monia hämäri tahoja. Auktoriteettivastaisen ja jossain määrin alkoholisoituneen Harry Holenkin lähettämiselle oli ylimmällä johdolla omat tarkoituksensa. Odotettavissa on Nesbon tapaan monia yllättäviä käänteitä.

Viime aikojen lukemisia

Viime aikoina on tullut luettua seuraavia kirjoja:

George R.R. Martinin teos "Kuninkaiden koitos" on toinen osa "Tulen ja jään laulu" kirjasarjaa. Parhaiten sarja tunnetaan nykyään Game of Thores TV-sarjasta.

Vaikka olen TV-sarjan nähnyt on kirjaa silti ollut viihdyttävä lukea. Poikkeamia myös TV-sarjaan on tässä vaiheessa havaittavissa ja mikäli oikein olen ymmärtänyt, niitä on jatkossa yhä enemmän.

Ajatus lukea John O Brien teos "Leaving Las Vegas" tuli Kivesveto Go Go nimisen punk yhtyeen biisistä Las Vegas. Kyseisessä kappaleessa lauletaan "lue leaving las vegas ja kaikki päättyy idylliin". Pakkohan se oli selvittää kyseinen kirja ja lukea se läpi. Päihteiden käytön ja elämän rikkoinaisuuden turtuinen kirja päättyi melko surulliseen idylliin. Myös kirjailijan ura koki lopun oman käden kautta.

Eeva Joenpellon "Tuomari Mūller hieno mies" teoksen lukeminen myös käynnyt usein mielessä. Ei turhaan tämä voittanut vuonna 1994 Finlandia palkintoa.