Pohjan hovi

Olen kerran aikaisemmin lukenut yhden Jari Tervon kirjan, mutta en oikein pitänyt siitä. Tervon kolumneista ja roolista uudisvuodossa pidin kovasti, joten oli silloin pieni hämmennys miten kirja oli pettymys. Päätin kokeilla uudestaan Tervoa ja aloitin esikoisteoksesta pohjan hovi.

Kieltämättä kirjan teksti on värikästä ja hyvin poukkoilevaa. Kirja koostuu pääasiassa erilaisista monologimaisista jutuista ja tarinoista. Sinällään oli ihan hyvää luettavaa junamatkalle, mutta en oikein vieläkään vakuuttunut.

Kaksi tornia ja sormusten ritarit

Luonnollisesti sormuksen ritareiden jatkoksi tuli melko tiiviillä tahdilla luettua vielä kaksi muuta teosta.

Kaksi tornia nosti kyllä mielenkiinnon hyvin korkealla ja tuntui, että nyt tapahtuu. Ensimmäisen kirjan jälkeen tarinan kerronta ja tapahtumat nousivat aivan uudelle tasolle. Tuli aivan uppouduttua kirjan vietäväksi. Pitäisin tätä mielenkiintoisimpana osuutena tässä kirjasarjassa.

Kuninkaan paluussa taas oli melko pitkä loppunäytös. Se hieman vähensi lukuinnostusta loppua kohden, kun ratkaisu oli jo tapahtunut.

Kokonaisuutena matka fantasiakirjallisuuden maailmaan oli positiivinen kokemus. Tarkoitus olisi jatkaa tästä tutustumalla lisää fantasiakirjallisuuteen. Myös ne leffat pitäisi katsoa lähiaikoina läpi.

Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit

Vihdoin ja viimein tartuin tähän kirjasarjaan. Pienenä teemana ajattelin tänä vuonna lukea hieman fantasiakirjoja tai ainakin yrittää. Aiemmin olen yrittänyt, mutta ei silloin tuntunut olevan minun juttu. Tosin siitä on jo monia vuosia. Nyt olen varmaan kypsynyt tarpeeksi.

Päätin aloittaa tällä klassikkokirjalla, joka on jaettu kolmeen eri kirjaan Tähän liittyy myös sellainen tarina, että lupasin itselleni joskus etten katso Peter Jacksonin ohjaamia leffoja. Ennen kuin olen kirjat lukenut. No hieman on siitä leffojen ilmestymisestäkin ehtinyt vierähtämään.

Ensimmäinen osuus on luettu ja pidin kyllä kovasti tarinasta. Lukemisesta teki vielä hyvin jännittävää se, että on onnistunut pysymään niin erossa koko teemasta ettei mitään ennakkokäsityksiä ole. Hauskana juttuna on myös monet black metal viitteet joita kirjasta löysin mm. eri bändien ja albumien nimiä.

Kapina tehtailla - Kuusankoski 1918

Tällä kertaa luettavana oli Seppo Aallon Finlandia tietokirjapalkinnon voittanut teos. Kirja keskittyy tehdastapahtumiin Kouvolan Kuusankoskella ja sen ympärillä. Nimi on ehkä hieman hämäävä, koska kirjassa käsitellään myös Voikkaata ja Kymin tehtaita.

Kirja keskittyy pääosin sisällissodan tapahtumiin, mutta kerronta alkaa jo paljon aikaa ennen sisällissotaa. Tämä onkin ihan luonnollista, koska moni aiempi katkeruus on jo silloin istutettu. Välillä kirjassa mennään hyvinkin pikkutarkalle tasolle ja nimiä vilahtelee paljon. Vaikka teoksen on tarkoitus keskittyä enempi käsittelemään tapahtumia punaisten kannalta, olisi enempi voinnut myös valkoisen puolen näkemyksiä käydä läpi.

Kirjasta on varmasti eniten iloa Kouvolan seuduilla asuville, mutta se on myös mielenkiintoinen teos muillekkin luettavaksi.

Pentti Linkola

Pitkään olen miettinyt tämänkin elämänkerran lukemista. Nyt sattui kirja sopivasti vastaan ja tuli siihen tartuttua. Kirjan alkuosuus lapsuusvuosista oli hieman puuduttava, vaikka ei siitäkään traagisuutta puutu. Mielenkiinto nousee kuitenkin koko ajan. Ratkaiseva käänne on, kun Linkola alkaa kalastajaksi ja aloittaa elämäntavan mistä hän on tunnettu.

Voisi kuvitella Linkolan askeettisen yksinkertaisesta elämäntavasta olevan vähän kirjoitettavaa, mutta tapahtumia riittää koko ajan. Vuosilukuja olisi voinut kirjassa hieman tiheämmin viljellä. Helpottaisi hieman hahmottamista tarkemmin. Vaikka luulin jollain tasolla tietäväni Linkolasta löytyi kirjasta paljon uutta yllättävää tietoa mm. masennuksesta, merkittävästä työstä lintujen hyväksi ja hyvistä suhteista kulttuuripiireihin. Kirjassa käydään läpi mitä Linkola tarkoittaa välillä melko hullultakin kuulostavilta tuomiopäivän ennusteillaan. Mikä on se ajatus niiden takana. Heräsi myös uteliaisuus lukea tulevaisuudessa muutamia Linkolan kirjoja.

Tahto

Täytyy sanoa etten ole juurikaan lukenut naisista kertovia elämänkertoja. Ei niitä paljoa olekkaan tarjolla. Jostain artikkelista huomasin jonkun lukeneen tämän hiihtäjä Aino-Kaisa "Aikku" Saarisesta kertovan kirjan ja piti sitä mielenkiintoisena. Tämä tieto takaraivossa päätin poimia kirjan matkaan.

Täytyy kyllä sanoa, että elämänkerraksi oli erittäin räiskyvää ja rehellisen suoraa tekstiä. Sanoja ei juuri säästelty. Erittäin yllättävää oli kirjan kertomus sisarussuhteesta. Kirjassa myös luonnollisesti käydään läpi Aikun suhdetta pahimpaan kilpailijaansaVirpi Sarasvuohon (os. Kuitunen). Kuten jo kirjan nimestä voi päätellä perustui Aikun hiihtoura aika paljon tahtoon. Mikään erityinen lahjakkuus ei hän ominaisuuksiltaan ollut ja kirjassa usein mainitaan maksimilataukseen tarvittu tahtotila. Sinänsä kivempi jos kirja olisi tullut julkaistua pari vuotta myöhemmin kun ura oli ohi.

Miten katsoa jalkapalloa, Ruud Gullit

Jalkapallosta tietäville nimi Ruud Gullit sanoo jotain, mutta moni varmaan itseni tavoin pysähtyy miettimään kirjan otsikkoa. Kyseessä ei ole Ruudin elämänkerta, vaikka hieman hänen jalkapallouraansa sivutaan. Kirja koostuus sekalaisista havainnoista jalkapallon maailmasta nojaten vahvasti Ruudin kokemuksiin omalta peli- ja valmentajauralta.

Sekalaisuus onkin kirjan suurin kompastuskivi. Havainnot ja näkökulmat ovat teräviä ja mielenkiintoisia, mutta jonkinlainen punainen lanka uupuu. Kirjassa on luonnollisesti vahva Hollanti painotus ja useasti tulee myös kritiikkiä nykyistä Hollannin pelaajatuotantoa ja seurajoukkuetoimintaa kohtaan. Kirja onkin pikemminkin miten katsoa jalkapalloa Ruud Gullitin näkökulmasta. Suosittelen kuitenkin kaikille jalkapallosta kiinnostuneille.

Ps. myös Jari Litmanen pari kertaa mainittu.