Stupido Records 30 vuotta - Pari Lanttia kaaoksesta

Tämä kirja kertoi kirjoittajan ja levy-yhtiön pyörittäjän Joose Berglundin sanoin Stupido Recordsin tarinan tähän päivään asti. Stupido Records oli nimenä tuttu ja tullut myös kyseisen lafkan artisteja kuunneltua. En silti osannut aavistaa yhtiöllä olevan näinkin pitkä historia ja vaikuttavan nykyään tosi monessa asiassa. Mielikuvissa vähän ajattelin yhtiön olevan undeground lafka ja toimihenkilöille pelkkä harrastus. Näin onkin aluksi ollut, mutta levy-yhtiö on jo monta vuotta toiminut ihan ammattimaisesti.

Käänteitä historiassa onkin riittänyt. Sattumalta alkanut alku, musiikkikaupan perustaminen, pyörittäjien välirikko ym. Suosittelen lukemaan, jos kiinnostaa kotimainen punk/rock underground musiikki. Itselle oli mukava bongata tuttuja bändi ja henkilönimiä.

Miljonääriksi 500 päivässä

Erästä vanhaa talouslehteä lukiessa törmäsin uutiseen tästä projektista. Projektihan oli sittemmin päättynyt ja kirja julkaistu. Kävinkin sittten uteliaisuuttani kirjan nappaamassa kirjastosta.

Kirja kertoo Lauri Salovaaran projektista tulla miljonääriksi 500 päivässä. Käytännössä Lauri lupasi osaamisensa markkinoinnista ym. 8-10 startup-yrityksen käyttöön ja vastineeksi saa osuuden yrityksestä. Lopussa sitten kellotettiin yritysten arvoksi 1,3 miljoonaa.

Täytyy sanoa, että kirja oli vähän nopeasti kirjoitetun oloinen. Myös työstä sijoitettujen yritysten parissa olisi voinnut enempi kirjoittaa. Vähän annettiin ymmärtää, että asiat ovat salaisia pääosin, eikä niistä voi kertoa. Kirja lähinnä tuntui enempi keskittyvän Laurin henkisiin ominaisuuksiiin ja jaksamiseen. Olisi ihan mukana näin myöhemmin tietää miten projektin lopulta kävi. Menestyikö yritykset ja mikä niiden arvo on nykyään. Varmasti Lauri kuitenkin sai projektista paljon muuta oppia, mitä voi tulevaisuudessa hyödyntää.

Jatko kesälukemiseen

Adam Grantin teos anna ja ota ehkä tuntui vähän tylsältä aiheelta, mutta täytyy sanoa teoksen olleen supermielenkiintoinen. Varsinkin kirjan monet esimerkit jäivät mieleen. Loppupuolella oli hieman harha askeleita ja meni vähän sekavaksi.

Olen kuullut salaisuus elokuvasta, mutta sitä en ole vielä katsonut. Rhonda Byrnen kirja ihan ok, vaikka ei mielestäni paljoa annettavaa loppujen lopuksi ollut. Uteliaisuus heräsi kuitenkin katsoa tuo salaisuus elokuva.

Sarah Knightin ekämä vie ja sinä vikiset teos oli melko tasapaksu esitys. Alku reipas ja loppua kohden meni tylsäksi. Kirjassa ollut "mukamas kovempi" kielenkäyttö ei oikein iskenyt.

Kesän ja kevään lukemisia

Ei olekkaan hetkeen tullut päivitetty. Kesällä ja keväällä on tullut luettua mm. seuraavia teoksia:

Bob Proctorin kirjassa ihan mielenkiintoisia ajatuksia. Varmaan kirja pitäisi lukea useampaan kertaan, kuten kirjoittaja kehottaa melkein joka kappaleessa.

Tätä Eckhart Tollen teosta monet ovat kehuneet. Alku tuntui tosi mielenkiintoiselta, mutta jotenkin loppua kohden omasta mielestäni hieman lässähti mielenkiinto. Täytyy joskus tutustua muihinkin kirjoittajan teoksiin.

Tämäkin "kohuteos" on tullut luettua. Varsinaisesti ei kuitenkaan paljoa mitään uutta ollut.

Tämänkin Hal Elrodin teoksen moni on maininnut. Kirjan idea on varsin yksinkertainen, mutta todella hyvä. Oli erittäin mielenkiintoinen teos.

Odotin tältä Jari Sarasvuon elämänkerralta enemmän, mutta jotenkin ei sitten sytyttänyt. Muutamia mielenkiintoisia juttuja oli ja vähän mielenkiintoisia teoksiakin tuli bongailtua. Tuntui et monia asioita peitti salaisuuden hämyinen verho ja jäivät tuntemattomiksi.

Paperi T:n musiikkia on tullut kuunneltua paljon ja sen innoittamana tuli tämäkin runoteos tutkailtua läpi. Runoutta voisi itsekin kokeilla. Omalla tavallaan tämä teos jopa hieman innoitti.

Alexi Laihosta kertova teos tuli myös luettua. Children of Bodomin musaa on tullut paljon kuunneltua, joten tuntui hyvältä lukea teos. Kirjassa oli hyviäkin juttuja, mutta välillä tuntu et Laiho tainnut laitella hieman omaa lapin lisää (vaikka espoolainen on).

Ilmari Kianto on kirjoitellut muutaman lempiteokseni (Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi). Tuntuikin hyvältä lukea Panu Rajalan massiivinen teos Kiannosta. Teosta lukiessa selviää, että Kianto olikin melkoinen seikkailija ja myös kirjallinen tuotteliaisuus ei aina huippuoluokkaa ollut.

Oikeutta eläimille

Tämänkin kirjan lukemista olen uteliaisuuttani miettinyt melko pitkään. Nyt sitten tartuin siihenkin. Kieltämättä kirjan viesti on ollut monelle ajatuksia herättävä ja toiminut esikuvana eläinoikeus liikkeille. Varsinkin kirjan monet esimerkit eläinten kohtelusta ovat todella karmaisevia.

Aika on hieman kuitenkin kirjaa syönnyt ja sitä onkin täydennytty myöhemmin erilaisilla lisäteksteillä. Niissä on otettu enempi ajankohtaisempaa ja suomalaista näkökulmaa esiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että tuntuu hieman joidenkin esimerkkien olevan vanhentuneita ja ei oikein saa varmaa kuvaa mikä on tilanne nykyään. Uskon kuitenkin ettei eläinten kohtelun tilanne ihan merkittävästi ole parantunut vuosikymmenien aikana.

620. Paranoidi optimisti

Nokia ja sen matkapuhelimet on ollut Suomelle ylpeys ja tietynlaisen taloudellisen nousukauden kiteytys. Kun Nokia niistä luopui oli se yhden aikakauden loppu. Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan kirja kertoo näistä kohtalokkaista viimeisistä vuosista ja miksi tähän ratkaisuun päädyttiin. Kirja on myös varoittava kertomus niistä virheistä mitä Nokiassa tehtiin pitkin 2000-lukua. Yrityskulttuuri muuttui liikaa, kritiikki tukahdutettiin, vastustajia aliarvioituun ja ennen kaikkea ei nähty sitä ettei puhelimen tekniikka määritä tulevaisuutta vaan se mitä ohjelmistoja siihen saa. Nokian oma ohjelmisto (symbian) oli liian vanhanaikainen verrattuna applen käyttöjärjestelmään tai androidiin. Itsestäni tämä oli kyllä ihan luonnollinen kehitys, kun ajattelee PC:n kehityskaartakin. Ihme ettei tälläistä osattu nähdä.

Kirjan alkuosa käsitteli menneisyyttä ja Microsoft kauppoja. Loppuosa keskittyi Nokian tulevaisuuteen ja verkkovalmistaja Alcatel-Lucentin ostoa. Näistä kaupoista johtuen kirjassa onkin paljon juuri yritysneuvotteluja koskevia asioita. Oli muutenkin mukavaa vaihtelua lukea yrityskirja suhteellisen tuoreista tapahtumista. Yleensä ihmisten mielenpahoituksen estämiseksi teokset julkaistaan vuosia myöhemmin.

619 Hakaristin ritarit

Andre Swanströmin teos hakaristin ritarit on melko moniulotteinen lukukokemus. Teos keskittyy kertomaan suomalaisista sotilaista, jotka palvelivat Saksassa toisen maailmansodan aikana waffen-SS:n riveissä niin kutsutussa "panttipataljoonassa".

Kirjan tarkoitus on tutkiskella aiemmin ilmestyneiden historiatutkimusten ja teosten faktoja. Teos keskittyy paljon kritisoimaan aiemmin ilmestynyttä Mauno Jokipiin teosta, mikä on pitkään ollut ainoa kattava historiikki kyseisestä yksiköstä. Muita sivujuonteita on todistelu sotilainen kytköksistä IKL:ään tai muihin ajan äärioikeistoliikkeisiin. Uskontoa myös käsitellään paljon. Sinällään teoksen punainen lanka ehkä hieman katoaa.

Itse pidän hyvin todennäköisenä ns. divisioonan miesten syyllistyneen tai joutuneen osallistumaan sotarikoksiin. Etenkin kun heidät on hajasijoitettu pitkin divisioonaa saksalaisten ja muunmaalaisten joukkkoon. Lisäksi hyökkäysvaihe oli tunnetusti melko raaka ja kaoottinen. Valloitetuissa paikoissa on helposti voitu käynnistää pikaisia teloituksia ja ns. "puhdistus toimenpiteitä". Vaikka sotilaat eivät ehkä olisi halunneet osallistua tapahtumiin ja pitäneet niitä vastenmielisinä. Uskon kuitenkin joukkopaineen varsinkin vieraassa ympäristössä olleen sen verran merkittävä, että tälläisiin tekoihin on voitu sortua hyvin todennäköisesti.