Miten katsoa jalkapalloa, Ruud Gullit

Jalkapallosta tietäville nimi Ruud Gullit sanoo jotain, mutta moni varmaan itseni tavoin pysähtyy miettimään kirjan otsikkoa. Kyseessä ei ole Ruudin elämänkerta, vaikka hieman hänen jalkapallouraansa sivutaan. Kirja koostuus sekalaisista havainnoista jalkapallon maailmasta nojaten vahvasti Ruudin kokemuksiin omalta peli- ja valmentajauralta.

Sekalaisuus onkin kirjan suurin kompastuskivi. Havainnot ja näkökulmat ovat teräviä ja mielenkiintoisia, mutta jonkinlainen punainen lanka uupuu. Kirjassa on luonnollisesti vahva Hollanti painotus ja useasti tulee myös kritiikkiä nykyistä Hollannin pelaajatuotantoa ja seurajoukkuetoimintaa kohtaan. Kirja onkin pikemminkin miten katsoa jalkapalloa Ruud Gullitin näkökulmasta. Suosittelen kuitenkin kaikille jalkapallosta kiinnostuneille.

Ps. myös Jari Litmanen pari kertaa mainittu.

Kaikki rahasta

Julia Thurenin uutuusteos kaikki rahasta auttaa ottamaan oman talouden haltuun. Täytyy sanoa, että oma talouteni on hyvin hallussa. En uskonut siten kirjasta mitään erityisempiä vinkkejä löytäväni. Lähinnä kiinnosti, kun kirja oli vasta julkaistu ja sattui kirjastossa vastaan.

Kirjassa käydään läpi yleisesti ihmisten suhde rahaan. Sen jälkeen syvemmällä tasolla oma budjetointi, velat, varallisuus, rahat parisuhteessa, säästäminen jne. Naisnäkökulma näkyy varmaan siinä, että käsitellään myös rahankäyttöä ja suhdetta sen myötä ystäviin. Uskon kirjan vinkeistä olevan monelle apua ja kenties havahtuvankin oman talouden hallintaan. Sijoittaminen ja toisaalta toinen ääripää velkaongelmat ovat ajankohtaisia aiheita.

Rahtari

Seppo Jokinen on sellainen dekkarikirjailija, jonka komisario Koskinen sarjaa tykkään lukea. En mitenkään aktiivisesti odota uutta teosta, mutta välillä aina tsekkaan onko ilmestynyt. Joskus niitä on voinut parikin tulla.

Rahtari olikin melko odotettua laatua. Lopun ratkaisu meni kyllä mielestäni nopeasti ja pääpahiksen mielenmaailmaan olisi voitu enemmänkin tutustua. Dekkarin maailma oli ehkä liian laaja, jotta sitä olisi voitu syvällisemmin käydä läpi. Nyt tapahtumat vilahtivat ohi ja käänteet olivat nopeita. Odotetusti myös Koskisen ja poliisilaitoksen siviilielämän parisuhde- ym. murheet olivat tälläkin kertaa mukana pieninä sivujuonteina.

Kon Mari

Jokunen vuosi sitten tämä kirja oli esillä monessa paikassa. Nyt pahimman innostuksen mentyä ohi pystyi tämänkin kirjan bongaamaan kirjaston hyllyltä. Pieni uteliaisuus heräsi ja päätin ottaa kirjan matkaan.

Kirjan suurin oppi on kai se, että tavarat pitää lajitella siten, että samanlaiset tavarat ovat samassa paikassa. Vielä suurempi oppi on, että pitää osata luopua tavaroista. Niistä rakkaimmistakin. Luulen tämän olevan monella se kompastuskivi.

Kaikesta takavuosien kohinasta huolimatta täytyy sanoa ettei kirja suuremmin yllättänyt. Oikeestaan ydinsisältö oli melko yllätyksetön. Tämä ehkä oli tarkoituskin. Siivousfilosifia ei ole sen kummempi.

Lyhyesti

Seuraavat teokset tuli luettua:

Han Kangin teos vegetaristi oli liian outo omaan makuuni.

Cristina Anderssonin voittava kierre oli aluksi mielenkiintoinen, mutta loppua kohden meni sekavaksi. Teoksen alussa kyllä varoitettiin asioiden olevan monimutkaisia.

Kotimme Auschwitz

En tiedä oikein miksi valitsin Tadeusz Borowskin Auschwitziin sijoittuvan teoksen. Olen jokusen Auschwitziin liittyvän teoksen aiemminkin lukenut ja en sinällään suurta uutta tarinaa uskonut löytäväni. Lisäksi kirja vaikutti hyvin lyhyeltä. Teos onkin nippu erilaisia lyhyitä novelleja ajasta keskitysleirillä. Myös kirjan julkaisu aika on varhainen jo vuosi 1946. Toinen maailmansota loppui 1945. Varmasti tällöin kirja on kohahduttanut enemmän. Tuoden esille jo nykyisellään tunnetut kauheudet ja leirillä olleiden ihmisen julman maailman, niin itseä kuin muita kohtaan. Ehkä Borowskin tarina kiehtoi minua. Borowskis oli itse leirillä ja selviytyi. Kuitenkin jo vuonna 1951 hän päätyi tekemään itsemurhan.

K.L. Oesch - Ylivoimaa Vastassa

Täytyy sanoa, että Suomalaisista toisen maailmansodan ylemmän tason kenraaleista Oesch on itselle jäänyt eniten tuntemattomaksi jostain syystä. Minulle oli yllätys mm. sellainen pieni seikka, että hänen taustansa ovat Sveitsistä. Vesa Määtän kirja avaakin hieman Oeschin ajatuksia ja elämää. Samalla itsellekin avautuu tämä minulle tuntemattomaksi jäänyt persoona.

Melko paljon kirja painottuu aikaa ennen toista maailmansotaa. Varsinkin jääkäriasioista on itsellekin uusia yllättäviä tietoja. Tietyllä tavalla jatkosodan asiat ovat usein käyty läpi, joten ihan hyvä että kirjassa on painotettu enempi muita aikakausia. Iso osuus kirjasta on myös sodan jälkeisistä oikeudenkäynneistä, joissa Oeschia syytettiin välillisesti sotavankien teloittamisesta.